Meitä tuntevat tietävät, miten suuri asia rakkaan pikkuisemme menetys on meille. Ja eiköhän tuntemattomammillekin käy jo blogin nimestäkin ilmi, että varsin kissahöpsöä väkea täältä takaa löytyy :D
Tällä hetkellä blogissa siis hieman vähemmän sitä mau!ta ja kitisen keittiössä hiljaista pikkuapureiden määrän pudottua yhteen. Vaan eiköhän tuo meidän Töppönen selviydy laadunvalvontatehtävistään sekä koemaistajan ominaisuudessaan aivan hyvin hetken yksinkin. Nyt arjen tasoituttua on siis aika tarjota ruokaa ja herkkuja taas tänne blogiinkin.
Elokuun tulevasta linjasta en uskalla vielä luvata mitään. Ainakin ruokapuolella olisi tarkoitus kunnostautua ja ilmojen viilettyä alkaa taas laittaa ihan oikeaakin ruokaa ja ottaa keittiö takaisin haltuun. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö herkutteluakin jatkettaisi ;) Salaatteihin mulla on innostus edelleen, joten ehkä myös jotakin siltä suunnalta..? Mutta muuten vielä odottelen seuraavaa inspiraatiota :D
Koitan jatkossa hieman myös selkeyttää näitä kuvien takia pitkiksikin venyviä julkaisujani niin, että jatkossa reseptiä voi seurata joutumatta rullaamaan sivua edestakaisin. Myös muita parannusehdotuksia, kehitystoiveita, vinkkejä ja ideoita otetaan vastaan! :) Itse olen sen verran sokea omalle blogilleni, että sen heikkoudet paljastuvat vasta vähitellen Kotihuoran testatessa reseptejä käytännössä.
Aloitankin elokuun esittelemällä uudet hankintani:
Etenkin tuohon isompaan kirjaan olen aivan rakastunut! <3 Jos vaan olisi aikaa ja rahaa niin kokkaisin varmaankin koko kirjan läpi :D En lupaa vielä elokuulle suklaaherkkuja, mutta eiköhän tässä syksyn mittaan suklaiseen leivontaankin taas perehdytä.
----
Ostoslista:
Jennifer Donovan - Suklaa - 8,95 € / 6,60 €
Ruokasuosikit Suklaa - 5,95 € / 4,40 €
^ BookPlus / Adlibris
Voi kisunen :( otan osaa.
VastaaPoistaLöytyisköhän tuosta isommasta kirjasta mitään "kevyttä" suklaaherkkua joka sopis mun ruokavaliolle :D
En ole kai ennen tänne kommentoinutkaan, mutta lukenut olen paljon ja pitkään herkullisia reseptejäsi. Meilläkin syödään paljon pekonia ja aurajuustoa :)
VastaaPoistaOsanottoni Kitin menetyksen johdosta. Täällä kyynelsilmin luin suru-uutisen, ja voin vain kuvitella kuinka pahalta teistä tuntuu nyt. Minun rakkaat kissalapseni täyttävät ensi viikolla neljä vuotta ja en voi edes kuvitella kuinka kamalaa olisi joutua luopumaan heistä näin pian.
Onneksi kauniit muistot ovat olemassa ja ne lohduttavat aikanaan.. Kiti ehti varmasti jättää pysyvän tassunjäljen sydämiinne.
Lämmin voimahalaus teille meidän poppoolta.
Kiti-parka :( <3
VastaaPoistaTajusin sit vasta nyt tuon huutomerkin sun blogin nimessä... En yhtään hidasälyisempi voisi olla??! :D
Ja mä hei sain ton pikkuisen suklaa-kirjasen joululahjaksi viime vuonna! :> Siinä olis vaikka mitä herkkuja, mutta mua vaan harmittaa, kun siinä on kaikki mitattu grammoina eikä desilitroina.. /: Enkä osaa muuttaa grammoja deseiksi. XD Keittiövaaka kyllä löytyy, mutta se ei oo digitaalinen, niin sillä vähän hankalempi mitata jotain tosi pieniä grammamääriä :[
Luumukka: Kevyttä suklaaherkkua? Luulen, että varsin epätodennäköistä :D Mä ainakin selasin tuota kirjaa niin pahasti kuolaten, että taatusi oli kaikkea muuta kuin kevyitä ohjeita xD En tosin vielä tarkemmin ole kirjaan perehtynyt, poimin vaan omat suosikkini.
VastaaPoistaTasha: Kiva, kun kommentoit ja kiitos kauniista sanoistasi <3
Meillä on ollut vähän huono tuuri kissojen kanssa, kun meidän ensimmäinen poikamme, Minttu-Poika, kuoli selittämättömien virtsaamisvaikeuksien vuoksi (varsinaista syytä ei tutkimisesta ja hoitamisesta huolimatta saatu selville) hieman alle 4-vuotiaana :( Sitten Kiti sai diagnoosin samanikäisenä, mutta se sentään sai luonamme 4 vuotta täyttää <3
Minttu-Poika ja Kiti Reijo olivat kyllä parhaat kissat, jotka ihminen voi vaan ystäväkseen toivoa <3 Tietysti olen surullinen ja hieman katkerakin jouduttuani luopumaan heistä näin pian, mutta toisaalta myös sain näiltä kissoilta aivan uskomattoman paljon. Kauniit muistot tosiaan jäivät, ja niitä on paljon :)
Ja jäihän meille onneksi vielä tuo 2,5-vuotias riiviöpoikamme, joka toivottavasti saa elää vielä pitkän elämän! :)
Henskis: Voi sua tyttöä, olet sä kyllä vähän yksinkertainen <3 Eli en tosiaan ole typottanut tuota huutomerkkiä tuonne otsikkoon :D
Meillä on kyllä digitaalinen keittiövaaka, mutta se on ihan kauhea romu xD Mutta kyllähän noihin varmaan löytyy taulukotkin, joista saa määrät muutettua. Tuossa isossakin suklaakirjassa on määrät grammoina, mutta ne on onneksi laitettu suluissa myös deseinä :) Esmes 200g vehnäjauhoja tai 300g hienoa sokeria on tuon mukaan 3,5 dl.
Voimia teille kaikille. Suurena kissojen ystävänä ja ihmisenä joka ei voi elää ilman kissoja, niin voin vain kuvitella tuon surun. Tosin ei ole kovinkaan kauan kun jouduimme lopettamaan meidän nuoremman kissan kun siltä pettivät sisuskalut (maksa, munuaiset...)Kyllä sitä surtiin kauan ja edelleen välillä hetkiä jolloin Vili Vilperi Valloittaja (valloittaa kaikkien naisten sydämen) tulee mieleemme "tyhmine" tempauksineen.
VastaaPoistaJokainen blogi elää ja on tavallaan. Välillä päivityksiä tulee tiuhaan ja välillä saattaa olla kuukaudenkin taukoja. Mutta sellaistahan elämän on. Ei siitä kannata ottaa stressiä että pitäisi olla lukijoille joka viikko uutta kerrottavaa. Kyllä ne uskolliset lukijat palaavat vaikka taukoa olisikin. Ainakin minä haluan uskoa niin.
Ja nämä sinun sivuthan ovat ihan huiput. Kyllä täältä monet reseptit on otettu käyttöön ja todettu hyviksi.
hyviä ja lämpimiä päiviä teille kaikille ja Töppöselle erityis maukaisu, mjau!
Sasu: Olin jo menossa nukkumaan, mutta piti vielä vastata tähän. Tuli niin hyvä mieli kommentistasi! :) Töppöselle maukaisu rapsutusten kera välitetty! :D
VastaaPoistaMäkään en varmastikaan osaisi enää elää ilman kissoja. Ensimmäisen kissani sain ollessani itse 4-vuotias enkä juurikaan edes muista aikaa ennen kissoja elämässäni. Luotamme poistuneita pikkuisia on toki ikävä, mutta jokainen päivä kissan kanssa on arvokas. Harmi vaan, että sen usein tajuaa vasta kun on liian myöhä. Meidän Kitikin oli aivan kauhea riesa! :D Kaikki tihutyöt se hallitsi ja ihmisten hermoja muutenkin koetteli, mutta silti sillä oli maailman hellin luonne ja kaunein (no joo, myös äänekkäin) kehräys. Musta on mukavaa muistella, miten Kiti repi aina meidän verhot alas ja raahasi niitä suussaan pitkin asuntoa. Tai kuinka se osasi avata kaikki vetolaatikot ja sekoittaa tavarat. Kitillä oli myös yksi kokonaan tyhjä laatikko, jossa se sai käydä nukkumassa - en usko, että kovin pian Kitin laatikkoon mitään laitetaankaan. Kitistä muistuttaa myös meidän kirjahylly, joka on aivan naarmuilla Kitin kiivettyä aina sen päälle omaan rauhaansa :D Ja pahvilaatikoiden, paperin, kaiken pureskeleminen ja silppuaminen - Kiti tuossa mun profiilikuvassanikin irvistää noin hassusti, koska puree siinä teippiä :D Hauskat ilmeet oli Kitin erikoisuus - kunnollista kuvaa siitä oli vaikea saadakaan! Kaunis kissa, mutta helkatin kova irvistelemään :P
Muistot ovat niin kauniita, että niitä hyvillä mielin jo kykenen ajattelemaan. Mun pitäisi ehkä perustaa vielä oma kissablogikin näitä juttuja varten, kun näköjään jään aina kissoista jaarittelemaan :D
Mutta jos nyt keskittyis täällä ruokablogin ominaisuuteen :D
Tuo on ihan totta ja hyvä aina muistaa, että kukin blogi elää tavallaan. Enkä mä osaa kauheasti stressiä päivittämisestä ottaakaan, sillä alkujaanhan tämän ihan itseäni varten perustinkin. Vaikka tuo kävijälaskuri mut kieltämättä yllättikin. Ja se, miten ihania ihmisiä täältä blogimaailmastakin löytyy!! <3
Eli ei stressiä :) Ja kyllä mä ruokajuttuihin keskityn edelleen, nytkin tosiaan monta reseptiä kuvattuna. Ongelma vaan on malttaa keskittyä hetki sen verran, että saa reseptit blogiinkin asti :D